Blogikirjoitus: Harjoittelussa HANERO:ssa

Kuluneen kevään ja kesän aikana olen suorittanut yhteisöpedagogiopintojeni työharjoittelua HANERO:ssa. Olen toiminut HANERO:n puheenjohtajana jo muutaman vuoden ajan. Opiskelen parhaillaan myös yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Yhteisöpedagogi on järjestö- ja nuorisotyön ammattilainen, jonka ydinosaamista on ohjaaminen, yhteisöllisyys ja osallisuus.

Tavoittavaa viestintää

Harjoitteluni aiheena on ollut viestintä ja verkostotyö järjestöissä. Viime syksynä olin jo työstänyt HANERO:lle viestintä- ja vaikuttamissuunnitelmaa, jonka käytäntöön viemistä olen jatkanut harjoittelussa. Tavoitteena on ollut tehostaa viestintää ottamalla käyttöön uusia viestintäkanavia.

Ensimmäisenä suunnittelin ja toteutin yhdistykselle omat nettisivut. Aiemmin käytössä on ollut vain jäsensivu Erilaisten oppijoiden liiton nettisivuilla ja omat sivut on yhdistykselle ehdottoman tärkeä viestintäkanava. Otimme käyttöön myös uutiskirjeen, jossa kerrotaan ajankohtaisista asioista. Uutiskirje on kaikkien luettavissa nettisivuilla ja julkaistaan jatkossa muutaman kerran vuodessa.

Someviestintää kehitettiin perustamalla Facebookiin suljettu ryhmä yhteistä keskustelua ja vertaistukea varten. Ryhmä on avoin kaikille, joita moninainen oppiminen koskettaa ja joilla on jokin sidos Hankoon. Ryhmässä voidaan myös tiedottaa yhdistyksen toiminnasta.

Verkostoituminen on elinehto 

HANERO on pieni yhdistys pienellä paikkakunnalla. Yksin vaikutusmahdollisuutemme ovat hyvin rajalliset. Tarvitsemme työmme tueksi muita toimijoita, joiden kanssa verkostoitua.

Tärkeä verkosto meille on Erilaisten oppijoiden liitto ja sen muut jäsenyhdistykset. Harjoittelun aikana olen ollut yhteydessä muihin vapaaehtoisvoimin toimiviin jäsenyhdistyksiin. Pohdimme uusia yhteistyön muotoja ja koulutuksia yhdistystoimijoille. 

Harjoittelun yhtenä tavoitteena on ollut kartoittaa uusia verkostoja. Löysin Mukana-verkoston, joka on vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten, nuorten ja heidän huoltajiensa kanssa työskentelevien järjestöjen ja ammattilaisten yhteistoimintaverkosto. Liityimme mukaan tähän verkostoon saadaksemme uutta osaamista ja tietoa ajankohtaisista asioista.

Verkostoitumisesta opin erityisesti sen, että se vaatii pitkäjänteisyyttä ja aktiivisuutta. Verkoston rakentaminen vie aikaa ja siksi on osattava valita tärkeimmät ja antoisimmat verkostot. Hyöty ei kuitenkaan saa olla yksipuolista, vaan tulee miettiä, mitä annettavaa meillä on muille. 

Harjoittelusta hyötyä molemmille

Myös pienten vapaaehtoisvoimin toimivien yhdistysten kannattaa ottaa opiskelijoita harjoitteluun. Pienissä yhdistyksissä ihmiset ovat usein tärkein, mutta rajallinen resurssi. Opiskelijalla on annettavana uutta osaamista ja näkemystä toiminnan kehittämiseen.

Yhdistyksen tulee kuitenkin muistaa, ettei opiskelija ole sille vain ilmaista työvoimaa. Harjoittelulle on aina määritelty tavoitteet, joiden toteutuminen tulee huomioida työtehtävien suunnittelussa. Onnistunut harjoittelu luodaan keskustelemalla avoimesti odotuksista ja toiveista. Tarvitaan myös molemminpuolista luottamusta ja arvostusta.

Harjoittelun suorittaminen omassa vapaaehtois- ja luottamustehtävässä hyödytti yhdistystämme monin tavoin. Vaikka suoritin tehtäviä, jotka minulle tavallisestikin kuuluu, tarkastelin niitä opinnoista saamani tietotaidon valossa. Puheenjohtajan rooli ja tehtävät ovat pienessä yhdistyksessä laajat ja monipuoliset. Järjestötyön opinnot ovat tuoneet uutta osaamista, jolla kehittää yhdistyksemme toimintaa.

Outi Granroth

Yhteisöpedagogiopiskelija, Humak